Varsinais-Suomen ja Hämeen rajamailla

Geokätköilykaveri mietti juhlamiittiä Koski Tl:ään ja jostain syystä ehdotin syyskuun alkua. Ainakin se kävisi omaan aikatauluuni, tai kävi ennen kuin sen päälle läjättiin muuta. Joka tapauksessa, siinähän se on ja olisi omituista, jos en menisi.

Koski Tl on saavutettavissa pyörän kanssa monesta suunnasta, mutta on kaukana kaikkialta. Itse ajattelin Loimaata. Loimaalla oli minulta vain yksi löytö. Huomasin, että siinähän on vieressä Ypäjä, sieltäkin on vain yksi kätkölöytö. Kovin on heikoissa kantimissa kuntiin tutustuminen.

No, PYO-junalla Loimaalle ja menoksi. Matkalta loggaan heti ensimmäisen kätkön päivälle, nyt on Loimaalta jo kaksi löytöä.

Loimaan Kauhanojalla on muraali. Siellä on vieraskirja ja geokätkö. Ken muraalin vieraskirjaa katsoo, eikä tiedä kätköstä varmaan ihmettelee, miksi Kauhanojalle tulee ihmisiä kaukaakin katsomaan moista muraalia.

Kauhanoja ja sen muraali on ainoa varsinainen "nähtävyys" täällä. Nämä kauhat ovat tarkoittaneet vedenjakajaseutuja.

Kauhanojan jälkeen kunta vaihtuu Ypäjäksi. Ypäjällä on maine hevospitäjänä, mutta esimerkiksi punaisten muistomerkkiä täällä ei ole. Sattuiko täällä mitään vuonna 1918. Onkohan sattunut sen jälkeenkään. Geokätköjä on ripoteltu tien vartta.

Geokätkö paikassa, mitä kutsutaan paikallisesti koiranperseenristeykseksi. Paukkuukohan siellä usein.

Loimaan puolella maasto oli ollut tasaista, mutta Ypäjällä maasto rupesi kumpuilemaan. Saavuin risteykseen, mitä nimitetään koiranperseenristeykseksi. Sielläkin on hiljaista.

Käännyn ajamaan Kuusjoen suuntaan. Siellä on vain pari geokätköä. Toinen niistä on siirtoväen monumentin luona. Ypäjälle asutettiin Muolaan karjalaisia. Toinen on mäellä uimalan kohdalla. Ypäjällä ei ole järviä, niin uintipaikat ovat vähäisiä.

Aika ovelasti sijoitettu kätkö Ypäjällä

Kunta vaihtuu Someroksi vähäksi aikaa. Tie muuttuu huonommaksi. Someroa olen kierrellyt aiemmin enemmänkin ja sieltä on kattavasti löytöjäkin.

Koski Tl lähenee, käyn vielä yhdellä kätköllä Koski Tl:n puolella. Kun on aikaa, niin käyn tekemässä kierroksen hautausmaalla. Koski Tl:ssä on asianmukainen sisällissodan muistoksi pystytetty monumentti. Varsinainen tapahtuma on sisätiloissa, joten saan töpsötettyä kännykkään ja GPS:ään virtaa. Välillä käyn kätkökierroksella keskustassa ja katselen Paimionjokea kosken rannalta. Koski Tl:n kätköt ovat vaikeita, koodilukollisia.

Paimionjoki virtaa

Porukalla ratkotaan kätköjä

Tilaisuudessa oli myös pakopeli ja vaati neljä osallistujaa, niin minä menin yhteen ryhmään hölmöksi mukaan. Minulla tuppaa menemään hermot tuollaisten pulmien kanssa. No, oli kai minusta apua.

No, laitteet olivat töpsöttyneet täyteen, juomapullot olivat täynnä, niin lähdin Mellilän kirkolle. Sinne oli pitkä väli ilman ainoatakaan geokätköä. Totta puhuen kun on pelkkää avaraa peltoa, niin ei sinne voikaan mitään kätkeä.

Mellilän kirkko

Mellilä oli olemassa omana kuntanaan 1916-2009 eli vielä geokätköilyn aikana. Siellä ei ole punaisten muistomerkkiä. Elettiinkö täälläkin koko kevät 1918 perunakuopassa. Suoli24 on tietysti suoli, mutta siellä sanotaan "Turun maakunta-arkistossa olikin yllättävä tieto! Mellilän 1914-21 vankeina kuolleet, siviilitappoina tapetut ja myöhemmin vankiluetteloiden mukaan "tauteihin" kuolleet on osaksi sotkettu loimaalaisten joukkoon ja osaksi omina tietoinaan. Lienee seurakuntien keskenäisten sotkujen vuoksi.

On totta, että noin pieneltä paikkakunnalta "katosi ja kuoli" rikollisissa oloissa liian suuri määrä ihmisiä. Joukossa jopa 14- ja 15-vuotiaita lapsia! Kukaan ei koskaan ole tutkinut niitä rikoksina?

Lisää merkillisyyksiä ovat melliläläiset, jotka ovat haudattu Ison-Möljön, nykyisin Isosaari, salaiseen teloitushautaan. Mitä melliläläiset tekivät 1918 Suomenlahdella?

Viipurissa tilapäisvankileirillä juopunut suojeluskuntalainen oli "ampunut kolme melliläläistä epäiltyä punikkia!" Ampuja oli muuten kotoisin Oripäästä!

Ymmärrän, että vanhat tutkimattomat murhat ja haavat vielä kytee paikkakunnlla. Anteeksiantoa ei ole kai pyydelty. Toisen osapuolen ylimielisyys javoittajauho ei sitä ole ehdottanutkaan kolmannessa sukupolvessakaan." (Esko Yli-Kirra)

Kirkko näkyy peltojen keskellä Turun radalle. Nyt se on osa Loimaata. Kävin geokätköllä ja kiersin hautausmaata esittelevän adventure lab -kierroksen ja jatkoin matkaa Loimaalle. Pani kyllä kysymään, että miksei olla tehty suoraa tietä Loimaalle, joka seuraisi rataa. Ehkä ne ajattelivat, että Turku-Tampere maantie oli tarpeeksi suora. Minä menin kuitenkin mutkittelevia teitä pitkin peltoja ja ihmeen höntiäisiä lensi vasten kasvoja täyttäen silmät, sieraimet ja korvat.

Saavuinpa Loimaalle takaisin ja siellä Loimaan kirkon geokätkö. Onpa ruma kirkko, taas.

Loimaan ruma kirkko

Kätkö oli melko ihmeellinen. Ongella piti vetää mittanauhaa alas, että sai purkin. Oli niin omituinen, että annoin sille pisteen.

Huomasin, että lähellä oli toinenkin kätkö, joka oli pisteytetty korkealle ja kävin sillä.

Tässä vaiheessa olin reilusti etuajassa junalipun suhteen. Olipa hyvä, että lipussa oli perumismahdollisuus, sillä pääsin aikaisemmalla junalla ja saatoin perua paikkani PYO-junassa. Aina ei ole pyöräpaikkoja, joten se on uhkapeliä. Minä olen kuitenkin niin adhd, ettei minulla ole mitään käsitystä ajan kulumisesta. Pääsin kotiin aikaisemmin, söin kaapista, ei tarvinnut mennä syömään kalliilla Loimaan keskustaan, säästin, hurraa. 73 km.

Olisin tietysti voinut ajaa esimerkiksi Saloon. No, Salon seudut on niin tuttuja, että parempi näin.