Piirtelen ympyröitä

Jossain jutussa vilahti taas maabongaus. Maiden lukumäärähän niputtaa hyvät pahat ja rumat. Minua ei kiinnosta käydä tapaamassa jotain hallitusta. Sitä paitsi maitten rajat tunnetusti liikkuvat rajustikin. Niinpä olen nähnyt vanhaa Itävaltaa peräti kolmessa eri maassa käymättä lainkaan nykyisessä Itävallassa.

Graticulet tai 10x10 graticulen suurryhmät ovat kiinnostavampia.

Mutta kun kuitenkin halusin huomioida nimenomaisesti Suomi-matkailua, rupesin miettimään, mikähän on suurin ympyrä, minkä saan piirrettyä Suomen kartalle, missä en ole käynyt. Ympyrän kehä ei saa leikata rajan kanssa missään.

Tällainen siitä sitten tuli. Säde on 43½ kilometriä ja alku Kitisen latvavesillä.

Yhtään länteen, niin rajan takia joutuu siirtymään lounaaseen ja ottaa kiinni Sirkkaan. Yhtään koilliseen, niin osuu Ivalojoen kultamaille, missä olin kesällä. Yhtään etelään, niin ottaa kiinni Pomokairaan, missä olin myös kesällä.

Eestin tapauksessa säde on 50 km ja ottaa kiinni Toi Rabaan luoteessa.

Pallojen piirtely toimii oikein hyvin, kunhan maa muistuttaa laatikkoa. Norjan ja Chilen tapauksessa se ei toimi lainkaan. Voi myös miettiä, miten se toimii maassa, jossa on valtavia järviä. Suomen vanhan kartan kanssa syntyi ongelma. Sisämaahan piirsin pallon Suojärvelle, mutta voisinko piirtää ison pallon, jonka keskipiste on Laatokalla. Siinä tapauksessa onnistuu 55 km säteen omaava ympyrä.

Jos jättää tarttumatta epäolennaisuuksiin, niin tämä havainnollistaa mittakaavaa. Äkkipäätä olen ajatellut, että minulla on näkemättä valtava kaistale maata Sodankylän ja Kittilän väliltä. Ei se olekaan niin valtava.

Nyt minua rupesi kiinnostamaan Taatsin seita ja Kitisen lähteet. Siellä on geokätkökin.