Orinoro

Savon seitsemän ihmettä. Tiedän, että Orinoro kuuluu niihin. Korkeakoski Muaningalla on myös, mukamas, korkein koski. Korkeampia löytyy Käsivarresta, tietysti. Iso koski joka tapauksessa. Orinoroon liittyen suurin saari, mukamas, on Soisalo, mutta Vesijaon paikkeilta pääsee jokia ja puroja pitkin Kymijoelle ja Suomenlahdelle idässä ja sitten toisaalta Kokemäenjoelle lännessä, leikaten koko Etelä-Suomen omaksi saarekseen.

Ei ollut ensimmäinen kerta Orinorolla. Kirjoitin siitä blogipostauksen vuonna 2011, mutta kuvat ovat siitä blogista hävinneet bittiavaruuteen. Minulla on ollut tosi huono onni alustojen suhteen.

Mutta siis, menin Punaisille Suvipäiville Leppävirralla ja jostain kumman syystä aamujuna Kuopioon menee Tikkurilan kautta ja pitää Tampereelta mennä PYO-junaan aamuyöllä. Minun tapauksessani rinkka selkään ja kävelyä. Siinä olikin ensimmäinen seikkailu ihan kotipihassa, kun pimeästä sukeltaa mies ja yrittää kaupitella alfa-PVP:tä. En tiennytkään kotipihani yöelämästä. Muutoin matka sujui Kuopioon ongelmitta. Kuopiossa kävin Flodbergin hautausmaalla geokätköllä. Bussilla sitten Leppävirralle. Vahingossa olin ostanut Leppävirran lipun Sorsakosken tienhaaraan, mutta kun kysyin, niin pääsin sillä linja-autoasemalle saakka. Seuraavana päivänä ohjelmassa oli muun muassa tutustuminen Orinoron rotkoon. Sinne mentiin autoilla, mutta auto meni väärään paikkaan. Opastin sitten autot siihen paikkaan, mihin olin mennyt pyörällä, Orkomäkeen. Siellä on lappu "tonteille ajo sallittu", mutta perillä on tilaa autoille. Varmasti tuollaisen takia Orinoron polun alku on "kaakana". Ei meillä ollut koko päivää aikaa tälle projektille.

Muistan paikan siitä, että siellä oli ihan julmetusti itikoita ja tulin pahasti syödyksi. Kuvat siltä reissulta ovat kadonneet todellakin bittiavaruuteen, joten nyt tulin hakemaan revanssia ja myös geokätköä. Minulla on ollut geokätköilyputki takana yli 250 päivää.

Tuttuun tapaan rotkolle. Polku sinne oli lyhyt ja pahimpiin paikkoihin oli pistetty rappuset.

Kurkkaus syvyyteen

Sisältyykö siihen ihmeeseen istuminen tuolla penkillä itikka-aikana

Kapenee

Rotkon päässä oli fyysinen geokätkö, Leppävirran vanhin. Kuntien vanhimmista kätköistä on olemassa oma haasteensa.

Retkeläiset

Tuollaisessa jontkassa on ihan oma mikroilmastonsa ja ihan oma kasvillisuutensakin. Yksi itikka yritti vielä. Pois ajoimme Mustinmäen kautta. Sieltä avautuikin perin upea maisema. Seuraavana päivänä pois Leppävirralta. Onnibus oli melkein 20 minuuttia myöhässä, taksin numeroa jo etsin. Ennen ne oli ajoissa, nyt on sekin paskoontunut.

Oli miten oli, pääsin Kuopioon ja sieltä päivän geokätkö Pappilanmäeltä.

Pappilanmäki on nykyisin eri näköinen kuin joskus ennen. Eppäilen, että siellä assuu immeisiä.

Matkakeskuksessa oli hyvin varusteltu K-kauppa. Sieltä sai Partasen kalakukkoa. Ihmettelin tyyristä hintaa, mutta kerta Kuopiossa ollaan, niin kalakukko lähti matkaan. Kotona syödessä ajattelen, että maistuihan se paremmalta kuin Lidlin kukot. Kasvatti-isoäitini Vehmersalmen Juonionlahdesta tiesi tehdä sellaista kukkoa, että oli niin kova kuori, ettei meinannut kovin tylsä veitsi leikatakaan.

kaöa

Kukkohan on yksi niistä seitsemästä ihmeistä. Kuopio on varsinainen kukkoslovakia, mutta kukkokauppiaita on onneksi pitkin Itä-Suomea. Pakko myöntää, että se on minun lempiruokani.

Junalla kotiin Tampereelle. Tällä kertaa juna kulki Jyväskylän kautta. On se pitkä matka sitäkin kautta kuljettuna. Tekisi mieli viettää enemmänkin aikaa Pohjois-Savossa, mutta kun olen siellä aikoinaan jo niin paljon ollut.