Sotajoen kultamailla

Tänä vuonna olin ilmoittanut halukkuuteni telttailuun siinä tilanteessa, että lähtisimme kauaksi tukikohdastamme Peurasuvannosta. Itse asiassa myös Pomokairan kohteisiin meno oli aikaaviepää. Lähdin reissuun Jeminan kanssa.

Kultamaat tuntuivat sivistykseen palaamiselta. Meillä oli ruudulla jopa oma kahvila, Kafea Gufihtar. Mitä luksusta!

Sotajoen varrella oli lapinuunilintupaikka tien varrella ja geokätkö. Lapinuunilintua ei löytynyt, mutta geokätkö löytyi kyllä.

Geokätkö Sotajoella

Lapinuunilintupaikan jälkeen lähdimme pikkutietä etelään, mutta se muuttui pian ajokelvottomaksi. Lähdimme sen sijaan kävelemään jängälle. Normaalien lintujen lisäksi löysin mustaviklon. Olenkohan ikinä nähnyt mustavikloa sen pesimäpaikalla. No, nyt olen. Mutta mustavikloemo mellastaa eri paikassa kuin missä sen jälkikasvu on.

Mustaviklo mekastaa

Jemina näkee lisäksi paikalla vielä ampuhaukan. Vuijeminselän eteläosaan ei pääse selkeästikään tätä kautta, joten yritämme toisaalta. Tie johtaa kaivokselle ja sen ohi joelle, mihin ei oltu rakennettu siltaa. Vettä oli ehkä metri.

Tästä olisi pitänyt niin kuin mennä tie yli

Vuijeminselän kanssa oli jo haaskattu aikaa, joten toiselle alueelle Harrijängälle. Olin jo katsonut, että sieltä pääsisi Hammastunturin erämaa-alueelle. Ajoimme porokämpälle. Sen pihapiiri tarjosi lapintiaispoikueen. Porokämpän lähellä on mahtava kuru, jolla ei ole mitään nimeä. Täkäläiset kohoumat kulkevat kartassa Harripäiden nimillä. Saariselän turakaiskaupunkiin ei ole kuin peninkulma tipun tietä ja saa olla erämaassa täysin omassa rauhassaan.

Harripäiden välissä oli jylhä kuru, jota halusin katsella lähempää.

Kuru Harripäillä

Jemina vertasi kurua jopa kokemuksiinsa Kevon kanjonilla. Minä rupesin miettimään, että jos naapurissa oleva kumpu kohosi koivuvyöhykkeelle saakka, niin ehkä tämäkin. Kuru ei antanut mitään muuta kuin leppälinnun, niin lähdimme sitten lakimaille.

Harripäillä

Ruudun anti oli kovin niukkaa, niin lähdimme pois, toki tutkien jängät tien varrelta. Pystytimme teltat Sotajoen varteen. Sinne oli muutkin pistäneet leirin pystyyn. Koska olin herännyt aikaisin, nukuin iltapäivän. Jemina oli sillä välin kävellyt kahvilaan ja syönyt hampparin, mutta oli unohtanut ottaa rahat ja nyt hän oli kahvilalle velkaa ja kahvila oli mennyt kiinni. Minä olin kokkaillut kaurapuuroa ja käyttänyt vedet siihen, koska tietysti huussin luona on vesitankki, josta saa vettä. Eipä ollut. No mutta, kahvilalla on sellainen vesitankki. Nyt oli minun vuoroni kävellä kahvilalle.

Rosvosuo

Kahvila nyt ei varsinaisesti kieltänyt veden ottamista tankista. Oli siellä ollut vettä myytävänäkin viiden litran leka, mutta se taas olisi ollut liikaakin. Luonnonvesiä meitä oli kielletty juomasta ja kaivostoiminnan takia se oli kyllä vähän arveluttavaakin.

Saapuminen Sotajoelle

Mietin sitten niin, että kun kahvila avautuisi kymmeneltä, niin meidän pitäisi olla heti oven takana silloin ja Vuijeminselkä, Harrijänkä ja päätien varresta Peselmäaapa hoidettuna.

Jeminalla oli kylmä yö ja kuulemma mittari oli käynyt lähellä nollaa. Minulla Lidlistä ostettu fleecepussi ei pettänyt ja oli lämmintä, mutta alusta oli muhkurainen. Aamulla kuitenkin kasasin telttani. Jemina jätti omansa viisaasti pystyyn. Ei pitäisi aina hätäillä, mutta minkäs mahtaa luonteelleen.

Valtatien varrella oli joitain taloja ja niiden pihoissa erittäin kovaäänisiä koiria. Ei huvittanut mennä sinne laisinkaan. Sen sijaan lähdin kulkemaan yhtä puomitettua tietä. Näin siellä pohjansirkun poikueen ja isokäpylinnun. Käpylinnut pesivät niin varhain, että ovat kesän atlastelun kannalta lähes arvottomia. Peselmäaavan alueelta pääsi kuitenkin UKK-puistoon, joten menimme pientä polkua niin pitkälle kuin pääsi.

Ehkä joku toinen kerta tuosta kulkisi Sompioon saakka, mutta se päivä ei ollut tänään

UKK-puisto ei kuitenkaan antanut paljoa. Yleensä nämä erämaiset alueet ovat hiljaisia.

Kävimme vielä poroerotuspaikalla, mutta sielläkin oli hiljaista.

Palasimme takaisin ja Jemina pakkasi telttansa kasaan ja kymmeneltä olimme kahvilan oven ulkopuolella.

Kahvilalla on tynnyri, josta sai vaskata ja tuotoksen sai itselleen halutessaan vitosella. Minä halusin kokeilla, miten vaskooli pysyy käsissä ja sinne tulikin joitain hippuja. Näytin kahvilassa. Paikalla olevat mainarit sanoivat kultahiput nähtyään, että minä kuulunkin heidän porukkaansa.

En ottanut putkeen kuitenkaan muistoa, minulla on kultaa Kaliforniasta. Kahvilanpitäjä sanoi, ettei pidä ottaa vettä tankista, siinä voipi olla itikan toukkia. Sanoin, ettei juotu Sotajoesta, kun kaivostoiminta, mutta hän sanoi, että luonnonvesiä voi juoda.

Minä sanoin Jeminalle, ettei hänen olisi pitänyt ilmiantaa minua, mutta ei ollut ilmiantanut. Olivat nähneet minut kun olin tullut illalla vesireissulle.

Tunkaharju oli päivän viimeinen alue, Purnumukan kylän takana. Siellä varoitettiin huonosta tiestä, mutta oikeasti tie kuului parhaimpiin. Ajoimme alueen läpi niin että tulimme Vuijeminselän ruudun etelälaitaan. Pohjoispuolella oli nimenomainen kyltti sanomassa, ettei sitä kautta pääsisi läpi. Siellä olikin vanhaa metsää ja lähdimme vähän kiertelemään. Löytyi kuukkelipoikue, joka oli ensimmäinen tällä reissulla. Olenkohan koskaan tehnyt kuukkelitonta reissua metsä-Lappiin; no, tuskin. Myös teeret irtosivat lentämään.

Koivikkoa Tunkaharjun jängällä

Jemina oli kiinnittänyt huomiota nimeen Huonontuurinkuusikko. Siellä näkyi olevan hiekkakuoppa ja minä menin sinne sellaista kapeaa aukkoa myöten. Siellä ei ollut mitään. Tulin samaa tietä takaisin ja koppelo lähti lentoon. Koppelo oli varmasti jököttänyt paikoillaan jo menomatkalla, mutten ollut huomannut sitä.

Jängän ilma jo väreili, joten kaukoputkellakaan ei nähnyt kovin kauaksi sinne ja lähdimme Peurasuvantoon. Sitä ennen Jeminan tankkasi auton Vuotsossa ja minulla oli mahdollisuus käydä yhdellä kätköllä. Peurasuvannossa oli sauna lämpimänä. Kävin uimassa Kitisessä nakuna viuhahtaen. Onneksi ketään ei huvittanut katsoa.