Pyhä-Häkki
- Stacy Siivonen
- Aug 11
- 2 min read
Minun vuodenkiertooni kuuluu uudessa kansallispuistossa käyminen vuosittain. Tänä vuonna olen kerrannut vanhoja käymällä Urho Kekkosen Kansallispuistossa ja Selkämeren kansallispuistossa.
Outdoor Express järjestää nyt bussimatkoja kansallispuistoihin myös Jyväskylästä käsin. Mietin etukäteen, mahdanko keritä junasta bussiin, kun väliä on 21 minuuttia. Mikä on mahdollisuus sille, että juna myöhästyisi Tampereelta tullessa niin paljon. No, ilmeisen suuri, sillä juna myöhästyi peräti 33 minuuttia. Olin niin stressaantunut, että tein hengitysharjoituksia ja olin soittanut Outdoor Expressiin etukäteen. Asemalla sitten juoksujalkaa bussille, joka ystävällisesti odotti. En ollut ainoa, joka tuli myöhästyneestä junasta juosten bussille. Olinkohan ainoa, joka soitti. Hienoa, että bussi odotti!
Matka perille oli yllätyksetön. Ensimmäistä kertaa Saarijärvellä juuri noilla seuduilla, mutta muuten ei ihmeellistä.
Geokätkö oli Kotajärven nuotiopaikalla. Yhtään ei ollut tietoa, kuinka paljon sen etsimiseen menee aikaa, joten päätin ensimmäiseksi mennä sinne. Ilmeisesti koko bussilastillinen kiersi reilun kuuden kilometrin kierroksen toiseen suuntaan, niin kuin oli suositeltu. Se on aina toisaalta ja toisaalta. Jos tekee kierroksen niin, voi ehkä päättää mennä reittiä pitkospuita myöten suon kautta. Jos kulkee vastapäivään, kaikki kiinnostavin on lähellä reitin loppupäätä ja vielä voi pysähtyä nuotiopaikallekin.
Geokätköilijän kannalta oli suotavaa, ettei ylimääräisiä ihmisiä olisi. Muuten kätköpurkki voi lähteä niiden matkaan. Kansallispuistossa pitää olla lupa fyysiselle piilotukselle, muuten geokätköily kuuluu jokaisen oikeuksien pariin.
Kotajärvellä olikin aika paljon retkeilijöitä. Puisto oli melkoisen suosittu. Siitä huolimatta nappasin purkin ihan sekunneissa.
Järviä ei paljon alueella olekaan, eikä suotkaan ole kovin laajoja. Selkeästi tämä on metsäpuisto ja sellaisena enemmän kuin moni muu.
Voisikohan metsäisenä kansallispuistona lähin vastaava olla Rokua tai Hiidenportti. Kummassakaan ei ole merkittäviä vesialueita. Pyhä-Häkin tunnuseläin oli palokärki. Kuulemma on hyvin mahdollista sellainen polun varrelta löytää. Se oli minulle kuin manaus, etten varmasti sitä löydä, enkä löytänytkään. Päädin pohtimaan, ovatko ihmiset pelottaneet linnut pois. Ajattelin, että kuukkeli saattaisi pesiä täällä ja havaintoja kuukkelista alueella onkin ollut.
Viitat viittilöivät sellaisiin paikkoihin kuin Kannonkoski ja Saarijärvi. Voisikin vaeltaa jommasta kummasta toiseen. Ehkäpä juuri siitä kummasta.
Kun polusta on jäljellä pari kilometriä, metsät muuttuvat ikimetsiksi. Se on kuin Tubular Bellsin kohta Piltdown man, sitä edeltävästä rummutuksesta tietää jo odottaa huipentumaa.
Metsän muuttuessa erämaisemmaksi kuulin heikkoa naputtelua. Kiikarit silmille ja näin pohjantikat. Emo ruokki tipuaan... se on pesimävarmuusindeksi 74.
Pohjantikka on aina upeampi kuin mikään palokärki. Se varmaan johtuu siitä, että se elelee hiljaa toisin kuin moni muu tikoista.
Pohjantikkojen jälkeen oli Pyhä-Häkin kaksi merkittävää puuta. Vanhempi oli 1500-luvulta.
Vanhan ison puun jälkeen on uusi iso puu, joka sekin on satoja vuosia vanha.
Ensimmäistä kertaa näin mäntykukkia. Amerikassa olen nähnyt vähän vastaavia, lehtivihreättömiä lumikukkia.
Saavuin tällä kertaa ajoissa bussille ja ehdin tutustua opastauluihin. Opastauluilla on kaivo, mistä sai kylmää ja raikasta vettä.
Opastaulut tiesivät kertoa, että Pyhä-Häkin Mastomäen puujättiläisiä oli viety Kokkolaan laivoihin mastoiksi. Viimeinen tällainen tapahtui sotakorvausten aikana. Sen jälkeen Pyhä-Häkki sitten rauhoitettiin kansallispuistoksi.
Pyhä-Häkistä lähdettyä metsät muuttuvat heti rajalla puupelloiksi. Saavumme Jyväskylään ja minä ihmettelen taas, miksi missään Matkakeskuksen lähellä ei ole mitään ruokakauppaa.
Kotiinpäin juna kulkikin ajoissa.
Tuleville vuosille minulla on jäljellä Lemmenjoki, Salla, Oulanka, Syöte, Torronsuo, Repovesi, Kolovesi, Linnansaari, Etelä-Konnevesi.
Mä myös tykkään kiertää kansallispuistoja! Mulla jäljellä vielä aika monta enemmän kuin sulla :) Sattumalta Pyhä-Häkki kuului myös mun tän kesän retkiin! Yövyin kohtuu lähellä leirintäalueella ja siellä näin palokärjen el kyllä niitä onneksi taitaa alueella jokunen ainakin asua. En ole kyllä missään määrin mikään lintubongari, mutta tämän satuin huomaamaan ja tunnistamaan.
Mietin taas, miksi en ikinä itse käy missään kansallispuistoissa, metsissä ja muissa luontokohteissa. En tiedä! Näyttää aina hienoilta kohteilta, joten on mukava että edes blogijuttujen kautta pääsee näihin. (Myös uusi blogisivustosi näyttää hyvältä!) Raija / Kohti avaraa maailmaa
Uusi iso vanha puu jne. Aika hauskoja nimiä :D
Eikös se mene niin, että nevoja ja lettoja on Keski-Suomessa ja neva muuttuu jänkäksi, kun mennään pohjoiseen.
Ihmettelin kuvaa "Vanha iso puu" -- että mikä se niistä takana olevista on, mahdollisesti se kelottunut puu oikealla?
Tuo on kyllä tavallaan hilpeää noiden isojen puiden osalta, että on olemassa vanha iso puu ja uusi iso puu - ilmeisesti vielä kolmaskin, ainakin Matkalla missä milloinkin -blogin jutun mukaan, kuten tuossa edellisessä kommentissa olikin jo mainittu.