Kellossa

Minulla on varmaan jokin ADHD, kun ajantajuni on olematon. Siksi onkin hyvä, että käväisisin kellossa. Tarkasti ottaen Pohjoismaiden suurimmassa kellossa Pietarsaaressa. Sitä ennen tutustuin punaisten muistomerkkiin läheisessä puistossa ja teloituksista kertovaan laattaan tupakkatehtaan seinässä. Wikipedia kertoo: "Joukko humalaisia tykistöjääkäreitä teloitti Pietarsaaressa kuusi paikallista työväenjärjestöjen jäsentä sekä heidän ampumistaan vastustaneen valkoisiin kuuluneen lakimiehen Johannes Jääskeläisen. Teloitetut olivat Pietarsaaren suomenkielisen työväenyhdistyksen jäseniä, heidän joukossaan muun muassa entinen kansanedustaja Kalle Suosalo. Yksikään ammutuista ei osallistunut sotatoimiin punaisten puolella. Teloitukset suoritettiin kaupungin keskustassa sijaitsevan Strengbergin tupakkatehtaan seinää vasten." Mutta sitten itse kelloon, sillä Jeppis Clock Partyn oheistapahtumana pääsi sinne sisälle. Sitä ennen parvelle kellon alle, mistä avautui upeat näkymät.

Kello ulkoa

Kello sisältä

Pietarsaaren kirkko ylhäältä

Pedersören kirkko. Joka paikkaan en ehtinyt, muun muassa en ehtinyt käydä tuolla.

Kelloreissun jälkeen kävin itse Jeppis Clock Partyssa, joka oli lenkkipolun varrella, eikä siellä oikein ollut mitään. Mielessä kangasteli haastekätkö toisella puolella kaupunkia ja lähdinkin ajamaan sinne. Yritin matkalla sinne yhtä kätköä löytämättä sitä, mutta haastekätkö löytyi ja tulin ABC:lle, missä oli koko joukko Adventure Lab -kätköjä, jotka sai logattua lähes samalta paikalta. Hyvä, että olin siellä silloin, sillä taivaat repesivät. Tuulikin oli niin navakka, että puut taipuivat katkeamispisteeseen saakka.

Kun olin pitänyt sadetta, ajelin tulvassa hotellille päin, esimerkiksi tasoristeyksen puomit olivat menneet vinksin vonksin. Ajattelin, ettei ole järkeä mennä uudestaan Clock Partyn alueelle. Illalla oli vielä tapahtuma. Menin sinne ja rupesi jälleen satamaan. Seuraavana aamuna oli siivoustapahtuma satamassa, keräsin ehkä kourallisen roskaa ja lähdin jo seuraavaan miittiin, joka oli edellä mainitulla ABC:llä. Ostin matkaeväät. Pitkin talvea olin ratkonut netissä palapelejä, joista sai koordinaatteja Pedersören kätköille ja niistä ensimmäinen oli golf-kentän lähellä. Toinen oli Lövön kirkolla. Kirkko tuli jotenkin yllättäen.

Lövön rukoushuone

Saavuin kuitenkin Pännäisiin reilusti ajoissa. Kaksi kätköä itse rautatieasemalla, sen takaa lähti ilmeisen umpeenkasvanut vaellusreitti, sieltä sain kolmannen kätkön. Vettä ei ollut missään, eikä ruokakauppaa.

Istuskelin pitkään Pännäisten asemalla. Toisella raiteella on jo juna paikalla, kun romanit kaahaavat paikalle. Luonnollisesti junaan lähtevä myöhästyy siitä pitkine hameineen. Kuulen tunnelista maan alta kuinka myöhästynyttä kirotaan ja sätitään ja nimitellään. Sitten on sokea mies, joka asettuu pitkäkseen penkille, johon on asennettu ihmisvastaiset kädensijat. Hän ei pääse siitä ylös, kiskon hänet ylös. Juna lähtee toiselta raiteelta, ohjastan hänet käytävään, missä hän huutaa apua. Vastakkaiselta raiteelta mies lähtee häntä neuvomaan junaan. Juna tulee, sokea meni Ouluun. Ukrainalainen perhe tulee odottamaan junaa ja kuuntelee ukrainaisänmaallisia lauluja. Kyllä minä sen verran ymmärrän. Onkohan täällä aina tällaista. Tästä voisi tehdä oman sarjansa televisioon.

Vihdoin tulee minun junani ja pääsen kotiin. Sain kuulla, että ensi vuonna olisi megatapahtuma Fäbodassa. Sama uusiksi? Ehkä minun pitäisi uskaltautua umpeenkasvaneelle vaellusreitille.