Fäboda ja Nanoq

Kesän kolmas geokätköilyn Block Party oli Pietarsaaren Jeppis Clock Party. Samaan aikaan Kaunasissa Liettuassa oli Megatapahtuma, maan ensimmäinen, ja osa esimerkiksi Tampereen geokätköilijöistä oli mennyt sinne. Minä olin jo päättänyt, että vuoden Mega käydään muualla, mutta se on oma juttunsa.

Saavuin jo edeltävänä päivänä ja pyöräni kanssa Pännäisten asemalle Pedersöreen. Sieltä on bussiyhteys kaupunkiin. Se jäi kokematta tällä kertaa, vaan lähdin ajamaan tuota noin peninkulmaista, tylsää väliä. Ainoat kiinnostavat asiat tällä välillä oli muutamat geokätköt, eräs haastekätkö juuri aseman lähellä ja toinen kätkö vähän kauempana, mutta pääasia oli minulla päästä kaupunkiin.

Asettauduin Stadshotelletiin, missä oli guesthouse, sanon, vierastalo. Se on minulle uusi sana, mutta se on vähän kuin hostellin yksityiset huoneet. Näillä helteillä sellaisessa oli perin tukala olla, mutta enpä tulisi siellä makoilemaan.

Nytkin siellä suttaantui luvattoman paljon aikaa ottaen huomioon sen, mikä tuleman piti. Jälkiviisaana olisi heti pitänyt lähteä. Ehkäpä pääsen korjaamaan virheeni. Fäbodassa oli yhteisöjuhla. Tänä vuonna geokätköily täyttää 25 vuotta niin on kaikenlaista ylimääräistä, kuten Block Party ja yhteisöjuhlat. Se tekee tästä vuodesta kiireisen. Nanoqilla on virtuaalikätkö eli pitää poseerata museon ulkopuolella kyltin luona. Minua kuitenkin rupesi kiinnostamaan museon sisäpuoli. Museon ulkopuolelta ei pysty kuikkimaan museoalueelle sisään. Valitettavasti aikaa oli vain puolisen tuntia. Riittääkö se, ei minusta riitä.

Nanoqissa on useita pieniä rakennuksia, kullakin oma tarinansa

Minulla oli jotenkin käsitys, että museo käsittelisi pelkästään arktista aluetta, niin kuin ikirouta, palsasuot, mutta oikeammin siihen kuului myös taigavyöhykkeeseen liittyviä asioita, kuten savusaunat ja niliaitat, jopa talvisotaan liittyvä komentokorsu.

Minua arktinen kiinnosti nuorena tavattomasti, olin ollut Arktisen Klubin Eino Putkosen kanssa vaelluksella Lapissa 1983 ja lukenut paljon kirjoja pohjoisista erämaista ja Grönlannista. Museossa olikin mainittuna pohjoisen tutkijoita. Kelpaisin nyt itsekin jonkun pitkän nimilistan loppuun lintuatlasmeriiteilläni.

Kopio maailman pohjoisimmasta kirkosta ja tietysti jäänalle. Minusta jäänalle on konkreettisempi kuin ristille naulittu palestiinalainen, vaikka palestiinalaisten asia tärkeä onkin.

Nykymuotoiset laavut ovat 1950-luvun savottakulttuurin tuotos. Nuotio ei säteile lämpöä sisälle juurikaan, mutta toisaalta se on paloturvallisempi.

Kullankaivajien mökki. Taustalla kopio maailman pohjoisimmasta kirkosta.

Arktisen alueen tutkija Ivan Papanin

Ollessani museossa oli ropsauttanut sateen ja museon sulkeuduttua jatkoin mutkaista tietä Fäbodaan. Lankkutietä oli helppo ajaa lintutornille, missä oli haastekätkö. Lintutornin ympärillä ei ollut merkittävästi lintuja ja lähdinkin parin kätkön kautta yhteisöjuhlaan. Taaskin satoi kuuron. Paikallisen geokohde esitteli maan kohoamista ja kysyttiin, milloin voisi tepsutella Merenkurkun yli Ruotsiin. No, eipä milloinkaan, sillä ilmastonmuutos johtaa merenpinnan nousuun.

Fäbodan iltaa

Fäbodassa oli yllättävän paljon porukkaa näinkin sateiseksi päiväksi ja se johtui varmasti siitä, että siellä oli matkaparkki.

Oikeasti en jäänyt iltaa viettämään Fäbodaan, vaan ajoin lujaa takaisin hotellille.